maanantai 14. joulukuuta 2015

Hääsuunnittelustressi

     


'


Tämä syksy on hujahtanut hirveää kyytiä, ja pian on jo joulu. Ajatukseni ovat kuitenkin jossain kauempana, tulevassa muutossa ja helmikuussa vietettävissä häissä. Olemme harjoitelleet muutamat askeleet valssia, ja huh, pakko myöntää, että olen siinä ihan paska. Sotkeennun askeleissani, vaikka katsoisin jalkojamme. En pysty edes vilkaisemaan silmiin, etten olisi jo kompuroimassa. Valssi onnistuu parhaiten silmät kiinni, mutta ei sekään vielä ole moitteetonta. Lisäksi olen tanssinut vain miesosaa, joten se että minua vietäisiin, on minulle vieras kuvio. 

Meillähän on jo kirkko varattu, pappi ja kanttori varattu ja musiikit melkein kirkkoon valittu. Hääpaikassa stressaa koristelu, sekä yleinen ohjelma. Entäs jos meidän häissä onkin ihan tylsää? 
Häämekon ostin jo hyvissä ajoin, ja pian se pitäisi viedä korjattavaksi takaisin liikkeeseen. Kampaajan olen varannut, ja tuskailen tällä hetkellä eniten kampausta. Kaikkea ihanaa saisi ihanalle, pitkälle tukalle. Minulla on tällä hetkellä tämmöinen puoli pitkä, ei oikeastaan minkään mallin tukka. Inhoan sitä. Mutta jos siihen jonkun lettikampauksen saisi, olisin iloinen. En ole varma laitanko jotain hiuslisäkkeitä, mutta ajatus kammoksuttaa minua. 
Talvihäihin sopivaa teemaa ja kukkia on tullut pähkäiltyä sekä valokuvauspaikkaa ja säätä. En edes ajatellut, että stressaisin, mutta minähän stressaan. Haluan että kaikki on täydellistä! 

         

   

 Olen ajatellut, että teemaväri olisi jäänsininen, mutta pelkään ettei se sovi sulhasen väreihin. Sitä me tullaan siis vielä miettimään, ainakin solmion osalta! Ehkei se ole niin justiinsa, vaikka oikeasti se kyllä on. Ainakin minun mielestäni. En ole koskaan ollut mikään näpertelijä, mutta nyt ideat juoksevat päässäni. Vielä pitäisi keksiä, että miten pääsemme ne toteuttamaan. 


Hääkuvat tekee minun kummitätini, ja toivottavasti myös sulhanen innostuu kuviin. Tällä hetkellä on työn alla sopia, että kuvia tulee olemaan enemmän kuin pari. Lähempänä totuutta olisi varmasti pari sataa, ja uskon että se on vielä enemmän! Unelma olisi saada hevoskyyti, mutta se taitaa mennä meidän budjetin yli.. Enkä minä edes ole oikeasti mikään heppatyttö. Mutta onhan ne kuvissa aina kauniita.