sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Good morning little schoolgirl

Hei vaan pitkästä aikaa :) On tullut vähän kirjoiteltua, kun kameran johto teki tenän ja on epämukavaa kirjoittaa tekstejä ilman kuvia. Yllättäen, tähän kameraan ei löydy johtoa mistään, kun se on joku Nikon-kameran oma johto. Pitää varmaan yrittää joku akkuhommeli käydä hommaamassa... Ärsyttävää tuhlausta!

Olen alkanut tekemään opinnäytetyötä, ja näin ollen palannut jo nyt koulunpenkille. Koulussa olen käynyt tosin vain muutamalla lääkärin luennolla sekä tekemässä lääkelaskujententin, joten sinänsä ei vielä tunnu että olisin taas opiskelija. Tällä hetkellä olen äiti, joka yrittää pakertaa sitä isoa pirulaista pois alta, että saisi viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa, sitten kun lapsi menee hoitoon.

Opiskeluaikojani ovat lähinnä päiväunet, jotka saattavat kestää vain 45 minuutista puoleentoista tuntiin. Lisäksi yritän kirjoitella illalla, kun olen saanut Veikon nukkumaan, mutta tällöin monesti itse on niin väsynyt mihinkään muuhun kuin Simssin pelaamiseen tai television katsomiseen, että tekstistä ei tule kovin järkevää luettavaa. Pitäisi ehkä reipastua, ja nukuttaa Veikko aamu-unille ulos, jotta saisin pisimmät unet kirjoittaa opinnäytetyötä. Meillä tosin heräillään öisin edelleen erittäin usein, joten myös itselle ne unet ovat todella tärkeät. Tätä tilannetta ei auta yhtään se, että itselle on tullut uniongelmia. En meinaa millään saada unta illalla, vaikka lukisin kirjaa tai yrittäisin rauhoittua.. Ehkä pitäisi jättää kaikki elektroniikka pois omasta illasta, mutta niin epätoivoinen en vielä ole..

Tässä miettii pakolla, kumpi on tärkeämpää, oma jaksaminen vai koulu? 

Onneksi opinnäytetyön aihe on todella kiinnostava, en varmaan saisi revittyä mistään itselleni innostusta tehdä sitä, ellei aihe liittyisi omiin kiinnostuksen kohteisiin. Aiheemme liittyy lapsen kivunhoitoon, ja olin niin onnellinen että sain haluamani aiheen, jolle oli monia muitakin hakijoita. 




Pääsin myös ensimmäistä kertaa kahdeksaan kuukauteen käymään yökylässä, yksin! Eli nukuin suunnilleen koko yön (tietysti heräilin imetysaikoihin, ja en meinannut millään saada unta...) ensimmäistä kertaa ehkä kymmeneen kuukauteen. Ennen kuin Veikko syntyi, juoksin vähintään kaksi kuukautta kolme kertaa vessassa, joten on näitä silmäpusseja kasvatettukin. Yö teki todella terää, ja oli ihanaa viettää ihan vain tyttöjen iltaa, kun tiesi, että kyllä ne pojat siellä selviää. Vaikka Viuhti olikin pissinyt sänkyyn ja Veikko oppinut juuri sinä iltana nousemaan pinnasänkyä vasten. Miten ne aina sattuukaan ;) 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti