lauantai 15. elokuuta 2015

Pentu peekele

"Otan koko show'n
Oli mitä vaan
Sen koko paketin
Mitä siihen kuuluukin"


Olen oireillut jo pitkän tovin koirakuumetta. Siitäkin huolimatta, vaikka joka yö pompin jo Veikon takia ja päivä on täysin rytmitetty ruokailujen ja unien suhteen. Silti, niinkuin usein tapana oli lauleskella, mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen ja u-u se on koiranpennunkokoinen. Meillä kuoli tässä taannoin Taiku-koira kotoa, ja tuntui että sen jälkeen koirakuume on ollut valtava. 

Viime viikolla huomasin Tori.fi:ssä koiranpentu ilmoituksen perhoskoiran pennuista, ja kiljahtelin, että saanko, saaaaanko soittaa, jooko, jooko. Mie vaan soitan. En mie välttämättä sais. Soitan vaan. 
Ja hups, narttupentuhan siellä oli vapaana, ja hups meillehän se varattiin. Lauantaina sitä käytiin katsomassa ja sunnuntaina haettiin kotiin. Nimiä mietittiin kovasti, ja lopulta päädyimme Viuhtiin. Tai enemmänkin se on pentu peekele. Menee ne nimet joka tapauksessa sekaisin, päässäni aina raksuttaa hirveästi että Veikko, Vauhti, Viuhti? Saas nähdä, meneekö nimien sekavuudessa järki, mutta pentu kyllä näyttää ihan Viuhdilta.



Pentu tottui aika nopeasti, ja viipotti jo ensimmäisenä iltana menemään ympäri asuntoamme. Pissit ja kakat on hienosti tulleet pienelle pihallemme, mutta vahinkoja tuskin voi vielä välttää. Yleensä kakat napottaa jossain nurkassa, kun Viuhti on käynyt nopeasti vilahtamassa jonnekin huoneeseen. Viuh viuh näkyy vaan, kun se juoksee häntä ja korvat pystyssä, yleensä joku Veikon lelu suussa rapisten. Nehän ne on parhaita. Liberon kukka, helisevä leijona ja pehmeä paloauto taitaa olla suosikkeja. Yritäppä siinä sanoa, että hei, ne ei oo kyllä siun. 

Veikkohan se olisi koko ajan tarttumassa niistä niiin ihanista korvista. Ja nokasta. Ja hännästä. Tähän mennessä on kuulunut vasta muutama inahdus, kun keskittyminen on herpaantunut, enkä ole ehtinyt hätiin ennen tarttumista. Eiköhän Viuhti opi nopeasti, että vaikka vauva tuoksuu ihanalta, ei sen lähelle kannata mennä. 



Onhan tässä show. Mutta hitto, että mie rakastan tätä meidän show'ta. Mitä pienistä kakkakikkareista mattorullan päällä tai järsitystä puhelimen laturin johdosta, kun nyt täällä tohottaa menemään sekä Unna että Viuhti. Ja tietysti tuo meidän pieni mies, Veikko.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti